Tuoteblogi

Suurin ero APC- ja UPC-liittimien välillä on liittimen päässä, johon kuitu tulee ferruleen sisällä. APC-liittimissä on kuitu ja liitin, jotka ovat hiottu ja kiillotettu kahdeksan asteen kulmassa. UPC-liittimet ovat hiottu ja kiillotettu ilman kulmaa. UPC-liittimet eivät kuitenkaan ole aivan suoria, vaan niillä on pieni kaarevuus ytimen paremman kohdistuksen saavuttamiseksi. Toinen selvempi ero on väri. UPC-liittimet ovat sinisiä ja APC-liittimet vihreitä.

GPON-tekniikan käyttö optisissa liityntäverkoissa on Suomessa voimakkaassa kasvussa. Eri puolilla maailmaa tätä ja muita PON-tekniikoita on käytetty jo varsin pitkään, mutta Suomessa sen käyttöä on vierastettu, koska tätä tekniikkaa ei ole kunnolla tunnettu ja koska on totuttu toteuttamaan liityntäverkot yksinkertaisemmalla point-to-point- eli P2P-tekniikalla. Nykyisin tilanne on toinen, kun on oivallettu PON-tekniikan tuomat edut.

Vuoden 2015 heinäkuussa perustimme tytäryhtiön Dubaihin Arabiemiraatteihin. Yrityksen nimi on NFOM (Naficon Fiber Optic Manufacturing) LLC. NFOM:n tuotanto alkoi helmikuussa 2016. Huhtikuussa 2017 NFOM:in laatujärjestelmä sai ISO 9001 -laatusertifikaatin. Tuotantotilat ovat varsin modernissa teollisuusrakennuksessa, ja henkilöstöä on tällä hetkellä noin 20 henkilöä. ​

NFOM valmistaa lähes kaikkia vastaavia tuotteita kuin Suomessa käyttäen samoja materiaaleja, samanlaisia tuotantolaitteita sekä samoja laatukriteerejä. Nauvosta Dubaihin on siirretty häntäkuitujen, häntäkuitusarjojen, 1- ja 2-kuituisten kytkentäkaapeleiden sekä päätepaneeleissa käytettyjen häntäkaapeleiden valmistus sekä osittain päätepaneelipakettien kokoonpanot. Tiettyjen tuotteiden, kuten mastotrunkkien, valmistus alusta saakka tapahtuu edelleen vain Nauvossa. Uutena tuoteryhmänä NFOM:n valmistukseen ovat tulossa mukaan MPO-liittimiin perustuvien konesalituotteiden valmistus.​

Digitalisaation lisääntyessä yhteiskunnan eri osa-alueilla, kiinteiden ja langattomien laajakaistaverkkojen käytön lisääntyessä sekä uusien 5G-verkkojen mahdollistamien erilaisten sovellutusten, kuten esineiden internetin myötä, tietoliikenneverkoissa liikkuu yhä suurempia tietomääriä. Tietomäärien tallennus, käsittely ja jakaminen mahdollisimman nopeasti eli mahdollisimman pienin viivein vaatii yhä enemmän uusia ja paikallisia konesaleja eli datakeskuksia. Datakeskuksilta taas vaaditaan yhä suurempien tietomäärien varastointi- ja käsittelykykyä sekä nopeutta. Tämä asettaa haasteita varsinkin uusien datakeskusten suunnittelulle, jotta niiden elinkaari olisi mahdollisimman pitkä, vaikka niiden eri laitteiden ja palvelinten elinikä olisikin vain muutamia vuosia.